piccolojen

Yksi varhaisimmista pikkolokappaleista on Beethovenin kuuluisa Viides sinfonia ja se on ollut orkesterin vakiosoitin siitä lähtien. Useimmissa pikkoloissa on suukappale, joka on suunniteltu toistamaan huilun suukappale, kun taas ammatilaisten malleissa voi olla grenadillaliitos suukappaleessa, mikä kestää hieman tiukemma suun aseman, mutta tuottaa lämpimämpää ääntä. pikkolohuilun sormitus on sama kuin huilun, vaikka huilistit voivat pitää virittämistä vaikeampana.

Pikkolohuilut istuvat oikealla aivan orkesterin huipulla ja lisäävät kirkkautta ja välkettä jousiin. Huilisteja usein edellytetään sekä pikkolon että huilun soittamista ja joskus heidän täytyy vaihtaa nopeasti kahden välillä samassa sävellyksessä pikkolohuilun ääniala on erittäin korkea, kaksi oktaavia keski-C:stä korkeammalla olevasta D:stä kolme oktaavia ylöspäin D:hen tai mahdollisesti EÖhen, hieman korkeammalle kuin piano!